Päivityksiä – Sarjakuvabloginäyttely

Sarjakuvablogit – nettisarjakuvan uusi aalto

Otto Sinisalo

Suomen kiinnostavin sarjakuva ei välttämättä ilmesty enää paperilla. Nettisarjakuva ja etenkin sarjakuvablogit ovat viimeisen kolmen vuoden aikana nousseet varteenotettavaksi vaihtoehdoksi perinteisille sarjakuvalehdille ja -albumeille.

Nettisarjakuva tunnetuimmassa muodossaan nousi suosioon 90-luvun lopulla englanninkielisessä maailmassa. Alun alkujaan nettisarjakuva lainasi muotonsa perinteiseltä sanomalehtien strippisarjakuvalta ja aiheensa tietokonepelien ja popkulttuurin maailmasta.

2000-luvun aikana sarjakuvataitelijat ovat kuitenkin löytäneet laajemmin netin mahdollisuudet. Lisäksi koko sarjakuvan tuotantoprosessi, alkaen luonnostelusta ja päättyen taittoon, voidaan tätä nykyä tehdä tietokoneavusteisesti, joten kynnys julkaista sarjakuvia netissä madaltuu jatkuvasti. Teknisiä esteitä nettijulkaisulla on koko ajan vähemmän ja vaikka nettisarjakuvaa painaakin sen yli kymmenvuotinen historia vakavampaan sarjakuvaan verrattuna vähempiarvoisena viihteenä, yhä useampi omaperäinen tekijä saa netissä äänensä kuuluviin – ja kuvansa näkyviin.

Varsinkin Suomessa perinteisemmästä nettisarjakuvasta on eriytynyt laaja niin sanottujen sarjakuvablogien kirjo. Sarjakuvablogi yhdistelee luonnoskirjaa, nettipäiväkirjaa ja sarjakuvaa tunnistettavaksi ja usein sangen välittömäksi kokonaisuudeksi. Useimmissa sarjakuvablogeissa piirtäjät skannaavat valittuja paloja luonnosvihkojensa merkinnöistä nettiin luettavaksi ja kävijöiden kommentoitavaksi. Tyypillisimmillään sarjakuvapiirtäjien blogimerkinnät ovat otteita sarjakuvamuotoisista päiväkirjoista ja siten omaelämäkerrallista kerrontaa ja pohdintaa.

Suomalaisten sarjakuvablogien historiaa voi jäljittää Limingan taidekouluun, jonka sarjakuvalinjan opiskelijoita on jo vuosia opetettu “ajattelemaan piirtämällä”, luonnostelemaan säännöllisesti sarjakuvaa vihkoihinsa harjaantuakseen taidoissaan. Luonnoskirjojen skannaaminen nettiin oli vain seuraava looginen askel. Nykyään sarjakuvablogi tuntuu olevan nuorelle sarjakuvapiirtäjälle lähestulkoon välttämättömyys.

Eräänä ensimmäisistä suomalaisista sarjakuvabloggaajista voi pitää tätä nykyä hyvin tunnettua Ville Rantaa, joka on ylläpitänyt nettiluonnosvihkoa jo vuodesta 2004. Maininnan arvoisia pitkän linjan sarjakuvablogaajia ovat myös vuodesta 2005 asti blogiensa parissa työskennelleet Mari Ahokoivu ja Reetta Laitinen. Ahokoivun blogissa nähdään pohdiskelevaa ja itseironistakin tunnelmointia, Laitinen taas piirtää napakoita havaintoja arjesta. Muutenkin suurin osa sarjakuvablogien ylläpitäjistä on nimen omaan naisia. Kulttuurissa, jossa sarjakuvia edelleen pidetään poikien puuhana ja “naissarjakuvapiirtäjä” nostetaan usein esiin erikoistapauksena, on huomattava että enemmistö maamme tuotteliammista nuorista tekijöistä on juuri nuoria naisia.

Nettisarjakuvan valtteja ovat välittömyys ja yhteisöllisyys. Sarjakuvablogaajat usein kommentoivat piirroksin toistensa merkintöjä ja blogien kommentointimahdollisuus luo puitteet uudenlaiselle yhteisöllisyydelle, jollaista sarjakuvien piirtämisen sinänsä yksinäisessä maailmassa ei ole aiemmin koettu. Nettisarjakuva antaa tekijälle vapaat kädet kokeilla ja ilmaista ilman julkaisukustannuksia tai sisältöön puuttuvaa kustantajaa. Esimerkiksi Olli Hietalan blogin hersyvän lihalliset päiväunikuvat olisivat tuskin päässeet perinteisen sarjakuvakustantajan listoille, vaikka syytä ehkä olisikin.

Nettisarjakuva ei ole kuitenkaan syrjäyttämässä perinteistä sarjakuvaa, eikä sarjakuvanblogi omaelämäkerrallisia sarjakuvakirjoja. Sarjakuvalla esineenä on edelleen erityistä arvoa. Esimerkiksi suositun Kiroilevan siilin piirtäjä Milla Paloniemen En vaan osaa! -blogin merkinnöistä on julkaistu syyskuussa 2008 albumi ja Johanna “Jupu” Tolosen blogisarjakuvia kokoava Baarien nainen ilmestyi vuonna 2009.